Oma tarinani

Henkiseen hyvinvointiin ja henkilökohtaisen elämän laadukkuuteen liittyvät kysymykset ovat kiehtoneet minua aina. Ennen kuin todella oivalsin, mistä ne syntyvät, minun piti kulkea väärään suuntaan 35-vuotiaaksi.

Siihen asti uskoin, että laadukas elämä syntyy saavutuksista, jotka yleisesti ottaen mielletään menestyksen merkeiksi. Minulle niitä olivat yliopistotutkinto, vakituinen työ, arvostettu ammatti, nousujohteinen ura, työstä saadut tunnustukset, avioliitto, lapset, omistusasunto hyvällä paikalla ja vakaa taloudellinen tilanne. 

Saavutin ne kaikki. Ja huomasin olevani onnettomampi kuin koskaan.

Tunsin eläväni jonkun toisen elämää. 

Ja sitä se tavallaan olikin, sillä olin tavoitellut kaikella perfektionistin tarmollani edellä mainitsemiani asioita pysähtymättä kertaakaan miettimään, olivatko ne sitä, mitä itse halusin ja tarvitsin. Olin tavoitellut niitä itseäni säästämättä – niin kovalla vauhdilla, että jaksamiseni oli ollut jo pitkään vara-akun varassa. Olin elänyt kyseenalaistamatta kertaakaan yleisiä uskomuksia menestyksen mittareista.

35-vuotiaana olin lopen uupunut, päällikkötason työhöni tympiintynyt, kovaa vauhtia kyynistyvä ja natisevassa avioliitossa elävä, vuosia kestäneiden lapsettomuushoitojen romuttama, itseeni tyytymätön, syömishäiriöinen nainen, ja tunsin, että tässä tämä elämä nyt sitten oli. Lamppu oli sammunut ja värit kadonneet elämästäni. Jotain oli pakko tehdä, jotta pystyisin olemaan edes läsnäoleva äiti esikoiselleni (joka jäi ainokaisekseni).

Aloin edetä intuition varassa. Etsin elämääni sisältöä, josta tuli hyvä mieli. Lyhensin työaikaani ja lopulta vaihdoin työtäkin. Aloin järjestää aikaa itselleni, ja sillä ajalla lepäsin ja kuntoilin. Vähitellen voimavarani alkoivat palautua ja toivuin syömishäiriöstäni. Aloin pikkuhiljaa tuntea, että olen sittenkin ihan hyvä tyyppi ja että elämäni voisi olla vielä hyvää.

Vaadittiin kuitenkin vielä kolme keskenmenoa ja yksi kuolleen lapsen synnyttämiseen päättynyt raskaus, isäni yllättävä kuolema ja avioero pitkästä liitostani, ennen kuin aloin määrätietoisemmin kulkea kohti itseni näköistä elämää. Vasta nämä mahdottomilta tuntuneet kriisit pakottivat minut oikeasti pysähtymään ja miettimään, mistä kestävä hyvinvointi, tyytyväisyys ja syntyisivät juuri minulle – toisista ihmisistä riippumatta.

Vasta keski-iän lähestyessä elinkin sitten oman murrosikäni ja etsikkovuoteni. Niihin sisältyi tukku enemmän tai vähemmän toimivia parisuhteita, niistä seuranneita hullaantumisia, sydänsuruja ja oppimiskokemuksia, moottoripyöräkortin ajaminen ja moottoripyörän hankkiminen, itsenäisiä matkoja Suomessa ja ulkomailla sekä ensimmäistä kertaa myös itsenäinen elämä kotini ainoana aikuisena. Vaikka olin osannut hoitaa käytännön asioita aina, tämä aika opetti minut myös ihan oikeasti seisomaan omilla jaloillani kaikella tavoin, varsinkin, kun joka toinen viikko olin yksin vastuussa lapsestani, jonka huoltajuuden jaoin ex-puolisoni kanssa. 

Se aika tarvittiin, jotta sain tutustua itseeni kunnolla ja toipua menetyksistäni. Aloin ymmärtää lapsuudestani ja nuoruudestani kummunneita käyttäytymismalleja ja selviytymismekanismeja, jotka olivat saaneet minut suorittamaan elämisen sijaan. Näistä tietokseksi tuleminen auttoi myös purkamaan toimimattomia tapoja ja korjaamaan virheellisiä uskomuksia.

Opin löytämään omat arvoni; ne asiat, jotka olivat minulle kaikkein tärkeimpiä: lapseni, rehellisyys itseäni ja toisia kohtaan, vapaus toteuttaa luovuuttani, itsemääräämisoikeus omiin asioihini, riittävän levollinen elämä, läsnäolo minulle kaikkein rakkaimmille ihmisille. Opin myös vetämään omat rajani: on minun asiani (ja vastuuni!) määritellä oman jaksamiseni rajat, omat ammatilliset tavoitteeni, sen, miten haluan ja sallin itseäni kohdeltavan ja sen, kenellä muilla (ja missä määrin) on vaikutusvalta ja pääsy minun elämääni.

Nämä vuodet toivat lopulta elämääni myös nykyisen kumppanini.

Muutosmatkastani syntyi kirja Muutoksen matkaopas – Kartanlukuohjeita omaa tietään etsiville (Tammi), joka ilmestyi syyskuussa 2020. Samaan aikaan aloitin valmentajaopinnot Valmentamon LCF Life Coach -koulutuksessa, josta valmistuin ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi elokuussa 2021. Jo koulutuksen ensivaiheista ja harjoitusvalmennuksista lähtien tunsin, että tämä on minun juttuni. Näin voin käyttää sekä kaikkea elämäni varrella oppimaani, omia kokemuksiani sekä koulutuksen myötä oppimaani tuhtia teoriapohjaa siihen, että voin auttaa myös muita parantamaan elämäänsä omista lähtökohdistaan, heille parhaiten sopivaksi.

Elämäni ei ole aina helppoa eikä vaivatonta. Eikä sen kuulukaan olla. Hyvä elämä ei ole sellaista, jossa ei koskaan ole yhtään ongelmaa, vaan sellaista, jossa tietää selviytyvänsä, vaikka välillä on vaikeampaa. Elämään kuuluvat kaikki sävyt. 

Kun aiemmin turvauduin vain järkeen ja logiikkaan, ja oletin pääseväni niiden avulla eteenpäin, nyt ymmärrän, että elämään kuuluvat myös sekä positiiviset että negatiiviset tunteet. Olen oppinut antamaan niille huomiota, ja löytänyt keinoja joiden avulla voin antaa negatiivisten tunteiden palaa pois sen sijaan että ne jäisivät jäytämään sisälleni ja keräämään painetta kattilaan. Tunnetaidot ovat auttaneet myös lisäämään positiivisia tunteita elämässäni. Ajatusten ja tunteiden lisäksi tärkeänä osana elämässäni ovat teot. Ilman tekoja unelmat jäävät unelmiksi, aikeet aikeiksi ja elämä elämättä. Tekoja ei tarvitse pelätä, sillä suurissakin muutoksissa toiminta tappaa pelon!

Tänä päivänä johdan omaa yritystäni. Kieltäydyn kutsumasta tätä työksi: valitsen tehtäväkseni vain asioita ja juttuja, joista nautin ja jotka tuntuvat omilta. Se on kuin onkin mahdollista! Käytännössä tämä tarkoittaa minulle valmentamisen ohella esimerkiksi kirjojen kirjoittamista ja julkaisemista, äänikirjojen lukemista, taidemaalausta ja artikkeleita aikakauslehtiin. Yrittäjänä en tavoittele taloudellista kasvua, vaan sisäistä kasvua: on valtava etuoikeus saada toimeentulo asioista, jotka sytyttävät minut ja jotka lisäävät ymmärrystäni elämästä ja itsestäni. 

Minä uskon, että maailma olisi parempi paikka, jos jokainen ihminen olisi tyytyväinen omaan elämäänsä. Siksi missioni yrittäjänä on mahdollistaa itselleni ja toisille elämä, jossa voi hyvin.

Mikä sytyttää sinut? 

– Maria