Elämä on riski

Miksi muuttaisin mitään, ajattelet. Kaikki on kuitenkin periaatteessa hyvin. On työ, on puoliso, lapsetkin jo kasvaneet. Kotikin on, no, ihan kiva. Näiden seinien sisällä on paljon muistoja. Ja olisi niin työlästä muuttaa. Kyllä tämä tästä. Pitäisi vain itse tsempata, niin kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu.

Vai muuttuuko?

Keski-iän lähestyessä monta asiaa on jo saavutettu. Ajattelet ehkä, että nyt voisi jo alkaa nauttia kaikesta siitä, mitä on ehtinyt jo tehdä. Mutta mitä jos niistä ei pystykään nauttimaan? Mitä jos ne asiat, joista joskus unelmoi, eivät enää tuokaan iloa tai tyydytystä elämään?

Mitä enemmän takana on elettyjä vuosia ja tehtyjä ratkaisuja, sitä varovaisempia me ihmiset olemme muuttamaan yhtään mitään. Se oli helppoa silloin nuorena, kun kaikki oli vielä auki! Mutta nyt tämä elämän rakennelma on kasattu niin suurella vaivalla, että minkä tahansa osasen muuttaminen tuntuu liian isolta riskiltä.

Miksi valita tuntematon jokerikortti, jos voi pelata ihan perushyvällä kädellä?

Keski-iän lähestyessä pelataan todellakin isoilla panoksilla. Pelissä on kenties vuosikymmenten parisuhde, lähes maksettu koti tai työpaikka, jossa titteli on muuttunut jo aika korkeaksi ja tilinauhassa komeilevat täydet lomat ja kivat ikälisät. Kun niitä alkaa listata järjellä, jonkin tällaisen asian muuttaminen tuntuu järjettömältä riskiltä. Vain hullu heittäisi valmiin elämän tuosta vain pois!

Kunnes kohta tuntuu taas siltä, että kaipaisi kuitenkin jotain muuta. Jotain, minkä voisi vielä saavuttaa. Jotain, joka saisi sinut tuntemaan olevasi elossa.

Ehkä vika on vain minussa itsessäni, alat miettiä. Moni muu ottaisi riemusta kiljuen tämän elämän! Miksi minä en ole siihen tyytyväinen? Sisimpääsi, tyytymättömyyden, tyhjyyden ja kaipauksen kaveriksi lyöttäytyy vielä yksi vaikea tunne lisää: syyllisyys.

Vaikeat tunteet ovat jossain syvällä. Niin syvällä, että niitä ei haluaisi tunnustaa edes itselleen. Koko vaivalla rakennettu korttitalo romahtaisi, jos myöntäisi, että on käyttänyt elämänsä rakentaen jotain sellaista, johon ei olekaan tyytyväinen.

Jatkat sinnittelyä vuodesta toiseen, vaikka mikään ei enää oikein tunnu miltään.

Muutos tuntuu liian pelottavalta, joten parempi tyytyä umpikujaan. Onhan se kuitenkin oma ja tuttu! Eikä mikään ole kuitenkaan liian huonosti.

Mutta milloin olet viimeksi kysynyt itseltäsi, mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu? Milloin olet viimeksi antanut itsesi tuntea kokonaan ja aidosti ne tunteet, jotka jylläävät sisimmässäsi?

Tunteet ovat aina totta. Ne tulevat kertomaan meille jonkin viestin meistä itsestämme. Paha olo ei katoa sillä, että patoat sen entistä syvemmälle muiden hankalien olojen sekaan. Jos jatkat sitä, koittaa väistämättä päivä, jolloin painekattila räjähtää. Tai sitten kattila kestää, mutta tunteet kytevät sisälläsi, ja ne korventavat sinua niin, että ensin sairastuu mieli, sen jälkeen keho. Me jaksamme sinnitellä yllättävän kauan, mutta lopulta padotut tunteet ottavat vallan tavalla tai toisella. Tunteet nimittäin poistuvat vain tuntemalla ne.

On hyvä, ettei luovu helpolla asioista, joiden eteen on nähnyt paljon vaivaa. Mutta jos kalvava sisäinen nalkutus palaa viikko toisensa jälkeen muistuttamaan, että en minä halunnut tällaista elämää, kannattaa pohtia, onko mitään järkeä pitää kaksin käsin kiinni jostain sellaisesta, joka onkin jo enimmäkseen tyhjää.

Muutos ei tarkoita kaiken räjäyttämistä palasiksi.

Muutos on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että tunnustat itsellesi, mitä haluat, mietit, miten voit sen saavuttaa, ja luot suunnitelman tavoitettasi kohti menemiseksi. Se on vastuullista toimintaa, sillä jokainen meistä on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Vaikka muutos näyttäytyy nyt sinulle riskinä, vielä suurempi riski on, että haaskaat puolet elämästäsi elämällä itse rakentamassasi vankilassa.

Mitä sinä tarvitset nyt, tässä vaiheessa elämääsi?

Kukaan ei takaa, että tuleva on parempaa kuin tämä hetki. Mutta missään ei ole päätetty, etteikö se voisi olla! Se riski on vain otettava. Sillä elämä itsessään on riski.

Elämä tarkoittaa elämistä, ei pysähtymistä. Me voimme kasvaa joka päivä, jos haluamme. Meillä on lupa sanoa, mitä haluamme ja tarvitsemme. Meillä on lupa tavoitella jotain muuta.

Sillä vaikka yrittäisit minimoida muutoksen pysyttelemällä tiukasti paikallasi, tyytymällä vaikka hampaat irvessä tuttuun ja “valmiiseen”, et voi välttää muutosta. Maailma muuttuu koko ajan. Jos et ole itse ohjaksissa, päädyt ajelehtimaan toisten tekemien päätösten seurauksena, ja silloin sinulla ei ole senkään vertaa vaikutusvaltaa siihen, mihin lopulta päädyt. Ja se vasta iso riski onkin.