Miten aamupäiväkirja paransi elämääni (osa 2)
Tässä kahden blogipostauksen sarjassa kerron itselleni tärkeimmäksi muodostuneesta aamurutiinistani, päiväkirjan kirjoittamisesta.
Edellisessä postauksessani kerroin sinulle päiväkirjarutiinistani. Kirjoitan päiväkirjaani aina aamuisin. Kun olen käynyt kirjoittaen läpi edellisen vuorokauden kokemukset ja opit, siirrän katseeni syvemmälle itseeni ja eteenpäin. Kysyn itseltäni seuraavat kysymykset:
Miten kehoni voi?
Tähän kirjaan havaintojani fyysisestä voinnistani. Onko jossain kolotusta? Onko päätäni särkenyt usein? Tunnenko kireyksiä lihaksissani? Tämän avulla pysyn kärryillä fyysisestä terveydestäni ja huomaan, jos vaikka koen säännöllisesti päänsärkyä tai närästystä – oireita, jotka minulle kertovat stressistä ja ylikuormittumisesta.
Miten mieleni voi?
Tämän tunnusteleminen on yhtä tärkeää kuin kehon voinnin havainnoiminen. Kirjaan ylös mieltäni vaivaavia kysymyksiä ja yleisiä havaintoja mielialastani. Erittäin usein huomaan, että nämä tuntemukset ovat jollain lailla sidoksissa kehoni vointiin. Se vahvistaa kokemustani siitä, että mieli ja keho ovat yhtä. Kirjaan ylös myös levottomuuden, alivireisyyden tai ylivirittyneisyyden tunteita, mielialan laskuja ja nousuja ja muita mielestäni tärkeitä huomioita mielenterveydestäni.
Mitä minussa tapahtuu?
Tässä kohdassa aiemmat kohdat sulautuvat yhteen. Kerron itselleni, mihin koen olevani menossa ja mitä se minussa synnyttää. Mitä pitkiä prosesseja minussa etenee? Olenko matkalla kohti tavoitteitani ja pitääkö niitä kenties päivittää? Kun jätän tämän kysymyksen aamupäiväkirjamerkintöjeni loppupuolelle, huomaan päätyväni terveelliseen itsereflektioon, jossa en niinkään analysoi tilannettani, vaan mieleni tuottaa jo vastauksia. Monesti saan vastauksia siihen, mitä minä juuri nyt tarvitsen voidakseni hyvin.
Alkavan päivän suunnitelma:
Itsereflektion päätteeksi onkin hyvä luoda itselleen jonkinlaiset suuntaviivat alkavaa päivää varten. Tähän kohtaan kirjaan ylös konkreettiset tehtävät ja aikataulut, joihin sinä päivänä aion sitoutua. Kirjaan ylös myös esimerkiksi tavoitteitani levon ja palautumisen, vapaa-ajan ja yksinkertaisten kotitöiden suhteen. En arvota tekemisiä tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin, vaan pyrin löytämään tasapainoa tulevaan päivään. Tässä kohtaa on hyvä myös miettiä, onko jokin asia välttämätöntä saada tehdyksi juuri tänään, vai onko tärkeämpää esimerkiksi levätä. Usein kirjaan myös sen hetken energiavarantoni arvioimalla omaa jaksamistani prosenteissa puhelimen akun tapaan.
Esimerkiksi: Virtaa nyt: 67%. Jos kovin monena päivänä peräkkäin virtaa on alle 20 % (jolloin puhelimen virtaosoitinkin menee punaiselle), havahdun viimeistään hakeutumaan palauttavien tekemisten pariin eli lataamaan itseäni.
Tämän osion päätteeksi saatan tehdä tehtävälistan, johon jokaisen tehtävän eteen piirrän ruudun, johon voin seuraavana päivänä laittaa rastin, mikäli olen pysynyt suunnitelmassani. Näin pysyn kärryillä konkreettisten tehtävieni etenemisestä. Listassa voi esimerkiksi olla seuraavaa:
[ ] valmennukset klo:
[ ] pyykinpesu
[ ] yrityksen kirjanpitomerkinnät tältä viikolta
[ ] ystävät kylään klo:
Toisinaan, jos olen oikein kuormittunut, tässä listassa saattaa lukea:
[ ] vältä rasitusta ja keskity vain kevyisiin, itselle mieluisiin asioihin.
Sellaisena päivänä en tee edes kotitöitä ja tilaan ruokaa kotiinkuljetuksella.
Näistä asioista olen kiitollinen:
Tämä kohta on aamupäiväkirjassani viimeisenä, jotta muistaisin joka päivä, miten paljon elämässäni on sellaista, mistä on syytä olla kiitollinen. Vaikka muu osa päiväkirjaa olisi keskittynyt huonojen fiilisten purkamiseen, tässä kohtaa viimeistään havahdun hyviin asioihin. Listalle pääsevät aina lapseni ja mieheni, mutta myös paljon muuta aina herkullisesta aamukahvista terveyteen ja mahdollisuuteeni valita itse.
Aloitin aamupäiväkirjanpidon vuoden 2021 alusta, enkä enää voisi kuvitellakaan luopuvani siitä. Satunnaisesti käy niin, että aikaa yksityiseen aamuhetkeen ei ole, mutta ne päivät ovat olleet laskettavissa yhden käden sormin. Omien kuulumisteni kysely antaa minulle niin paljon, että priorisoin sitä ajankäytössäni ja tingin mieluummin vaikka meikkaamisesta tai astianpesukoneen tyhjentämisestä ja täyttämisestä aamulla.
Aamupäiväkirjanpito on itselleni konkreettinen osoitus siitä, että omilla kuulumisillani on minulle väliä. Kun kuuntelen itseäni ja kirjaan kuulumiset ylös, mieltäni painavat kysymykset löytävät vastauksensa kuin itsestään. Sillä vastausta oman elämän valintoihin ei voi etsiä kenestäkään muusta. Ne on löydettävä itsestä. On vain pysähdyttävä kuuntelemaan vastausta.
Aamupäiväkirjaa voi täyttää juuri niin kuin itselleen kokee toimivimmaksi ja parhaaksi tavaksi. “Saat sitä mitä mittaat” pitää paikkansa hyvin monessa asiassa. Jos tavoitteena on esimerkiksi lisätä fyysistä aktiviteettia, voi kirjata mietteitä ja kokemuksia omasta liikuntaharrastuksesta ja arkiaktiivisuudesta, kiinnittää huomiota edistysaskeleisiin ja riittävään palautumiseen. Ajan mittaan tavoite todennäköisesti saavutetaan. Samoin jos tavoitteena on esimerkiksi lisätä perheen yhteisiä hetkiä, huomionsa voi päiväkirjassakin kiinnittää siihen. Mielialaansa voi seurata vaikka vain erilaisin symbolein (onko päivän fiilistä kuvaava hymiö hymyilevä, totinen vai suupielet alaspäin?) tai asteikoin. Luo itse rohkeasti omat kysymyksesi, joita itsellesi esität. Kysy juuri sitä, mikä sinulle on tärkeää. Seuraa ja mittaa juuri sitä, mistä on sinulle apua. Yhtä tärkeää on luoda itsellesi sopivin päiväkirjarutiini. Vaikka se minulla on aamuisin, sinulla se saattaa olla iltaisin tai vaikkapa lounastunnilla. Sillä sinä olet itse itsesi paras asiantuntija.
Antoisia päiväkirjahetkiä!
PS. Jos sinusta tuntuu vaikealta löytää juuri sinulle toimivin tapa pitää päiväkirjaa, tai jos et tiedä, mitä haluat itseltäsi kysyä, voin auttaa sinua valmennuksella! Ota yhteyttä, niin kysytään yhdessä, mitä sinulle kuuluu.
– Maria