Oivallus ja sen voima
Haluatko tietää, millainen ratkaisukeskeinen valmennusprosessi käytännössä on? Tässä neljän blogipostauksen sarjassa kerron, millaisen kasvumatkan Kaarina aloitti valmennuksessani.
Neljännellä ja toistaiseksi viimeisellä valmennustapaamisellamme ruudun toisessa päässä oli nainen, joka tuntui kuin heränneen eloon. Hän oli täysin kotona omissa nahoissaan. Hän kertoi ymmärtäneensä, että muutos on mahdollinen vasta silloin, kun hän toteuttaa niitä omista lähtökohdistaan, asettaa itse omat tavoitteensa ja etsii itselleen sopivimmat tavat toimia niiden saavuttamiseksi. Iloinen Kaarina hehkutti tätä oivallustaan.
“Tämä on ollut valtava muutos minulle. Vasta tämä valmennus sai minut ymmärtämään, että toimivat ratkaisut minun elämääni eivät voi tulla itseni ulkopuolelta.”
Nainen, joka oli lähes koko elämänsä elänyt niin kuin ajatteli olevan toisten ihmisten mielestä oikein, oli viimein löytämässä omaa ääntään. Hän oli valmis luopumaan uskomuksista, joiden mukaan toisten ratkaisut olivat parempia kuin hänen. Hän oli etsinyt vastauksia kaukaa, mutta vasta, kun katsoi sisimpäänsä, ne tulivat luo.
Kaarinan ja miehen kuntosali- ja uimahallikäynnitkin olivat jatkuneet. “Ja viime viikkoina myös vaa’an lukemat ovat alkaneet liikkua alaspäin. Vain sillä, että olen tietoisemmin kuunnellut, mitä kehoni tarvitsee.”
Valmentajalle tällaiset hetket ovat superihania. Kun näkee, miten valmennettava löytää itselleen parhaan tavan asiassa kuin asiassa. Niiden kautta muutos ottaa tuulta alleen, ja elämästä tulee ihan oikeasti ihmisen omaa.
Mutta mihin sitä valmentajaa tässä tarvitaan? Eikö jokainen tiedä jo valmiiksi, mitä haluaa ja tarvitsee?
Kyllä ja ei. Monet löytävät vastauksia ilman valmentajaakin. Osaa valmennus auttaa.
“Sinä kysyit minulta juuri oikeat kysymykset”, Kaarina sanoi valmennusjaksomme jälkeen. “Sinä haastoit minut juuri oikealla tavalla pohtimaan elämääni itseni kautta.”
Kuten Kaarinallakin, tieto ja viisaus omista tarpeista ovat ihmisessä itsessään. Sen tiellä voi kuitenkin olla vuosikausien aikana kertynyttä sumua. Meillä saattaa olla uskomuksia, joita emme osaa tai uskalla itse kyseenalaistaa, tai me emme ehkä näe kokonaisuutta ja asiayhteyksiä, ennen kuin joku toinen auttaa meitä avaamaan umpisolmut. Ja juuri sitä varten valmennukseni on olemassa.
– Maria